Aika jatkaa tahoillaan

Runoilija Joelartturi

Olen ihostasi roikkuva
kivulias palkeenkieli
 
katselen silmiin hetkeä
kun on aika 
jatkaa tahoillaan
 
päivääkään menneestä
en silti vaihtaisi
ainoastaan huomisen


 
Olet ihooni piirtynyt arpi
jäänyt iäksi siihen
 
mutta nyt on minullakin
vuori kiivettävänä
 
ja kun vielä joskus
sen huipulta katselen tänne
 
oli puut vehreitä ja maa
suotuisa meidän kasvaa
rakastamaan liikaa

roikkuaksemme toistemme taakkoina
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Rakkaudessa on kaikki mahdollista, toivottavasti ei taakkana.
Kun eteenpäin on mentävä. Kun paikoilleen ei voi jäädä. Tämä on arven ja palkeenkielen hetki rohjeta parantua. Hieno ja pysäyttävä on runosi. 
Kiitos 😊

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot