Monologinen eksistenssi

Runoilija Kuulintu

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 20.7.2006
Viimeksi paikalla: 18.12.2020 19:24

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
17.12.1982

Lämmin kiitos kaikille kuluneista kymmenestä vuodesta.

Olen poistamassa tunnustani ja runojani.

Aikansa kutakin, sanotaan. Nyt on aika siirtää runot muualle.

T: Antti
 
Uskokaa vaikka
  huviksenne,

että yksinäisyys on 
  kuoleman enne.

Sydän kaipaa
  sydäntä toista,

muuten ei sielussa
  valo loista.

Ja sisin kärsii
  vahingoista,

joita ei muu kuin
  rakkaus poista.

Selite: 
Kyllästynyt olemaan yksin ja sinkkuna :'(
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettaa.

Hyvin rimmaavassa runossasi visuaalisena tehokeinona olet käyttänyt pientä fonttia ja se toimii hyvin

Yksinäisyys on kuoleman enne.. Hyvin sanottu ja hyvä runo !

Uskon, että synkältä tuntuu
muttei toivoaan saa heittää.
Usein rakkaus löytyy yllättäen,
kun sitä vähiten etsii.
Koskettava runo.

Pientä, mutta tiukkaa sanottavaa. Silti sanoma on jotenkin valoisa ja rytmiä löytyy.

Hieno tuo yksinäisyys- osio. Siinäpä se tiivistettynä.

Pukkasit sitten tämmöisen runon yksinäisyydestä.
Täyty todeta; erottuu edukseen.

ONNEA ONNEA ONNEA synttärisi johdosta.

Vaikka kerrotkin monelle kipeästä aiheesta, sujuvasanaisessa runossasi ei ole valituksen sivumakua.

Sama tunne 64- vuoden jälkeen yksin.Kyynel vierähti poskelle. Tunnen tunteesi, olet saanut tunteesi runoksi. Silti juhli päivääsi sillä uusi päivä kaiken muuttaa voi.Odota ihmettä,se on varattu sinua varten.
Jouluiloa.

Hienosti vähät sanat pienetkin fontit soivat.

Runo on Hyvä!
Henkilökohtaisesti kyllä olen sitä mieltä,
että yksinäisyys ei ole kuoleman enne.
On asenteesta kiinni,
miten suhtautuu yksin olemiseen.
On monia, monia tapoja tehdä yksinäisyydestä
viihtyisä; kirjat, musiikki, liikunta, kirjoittaminen.
Rakkautta on joka puolella,
se ei ole riippuvainen toisesta ihmisestä.
 
 

Käyttäjän kaikki runot