Kun minut luotiin, se tehtiin ilman reseptiä. Ei liian isoa egoa liian pieneen pakettiin. Ei liikaa rohkeutta. Ei liikaa hyvyyttä. Eikä lainkaan realismia. Mutta vaikka minulta puuttuu se jokin. Se puhdas tilanteen hallinta. Annettiin minulle silti tämä: Minulla on puolivilli mielikuvituksen ratsu ja terävä sanan miekka. Ja päässäni ovat silmät, jotka näkevät. Näkevät maailman jokaisen värin.
Sun aaveesi pyörii täällä.
Se on kysynyt jo monta kertaa
tiesinkö kyllä
hyväksynkö kyllä
pärjäänkö kyllä
Yhden illan sitten rehellisesti
itkin sen olkapäätä vasten.
Alkaa pikkuhiljaa jurppia.
Voitko hakea sen jo pois.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Lauren | Aulanko | 9.8.2015 | 0 | Runo |
| Lauren | Pelkkää pakomatkaa | 13.7.2015 | 0 | Runo |
| Lauren | Sun aaveesi pyörii täällä | 22.6.2015 | 3 | Runo |
| Lauren | Vaanimme mustarastasta | 15.6.2015 | 0 | Runo |
| Lauren | Viirusilmä | 9.6.2015 | 0 | Runo |
Kommentit
tämä sai hymyilemään. tykkään kovasti mutkattomasta kirjoitustyylistäsi
Jotenkin löydän tähän tunnelmaan. :) Vähän samoissa tunnelmissa kirjoitin runoni kaipaus.
Muistoja. Hyvä runo