Olet usvaa, harha hämärässä
Tahrivien tähtien loisteen luoma varjo
Rajasi häilyvät kuin hiipuva tuli,
jonka palo on kaikkensa jo antanut
Olemuksesi kauneus on kuin neulanen mielessä
kuin hahmoton varjo kirkkauden takana
Sen puuskissa sorrun, antamaan periksi maailmalle
Taivun mutten katkea, vaikka juureni repeytyvät irti
Ja kun on taas tyyntä, maa muokkautuu allani
Nostaen minut pystyyn, korjaten, tukien
Imen ilmasta kosteutta kuin janoinen peto
Sinun voimasi sisälläni, suonissani
Jotta kun on kuivaa, kestän, odottaen
sitä kun talven kylmyys väistyy
Ja olet täällä, sydämessäni
Ikuisena sykkivä pimeys
Selite:
Kirjoitettu 18.11.2013.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo.
Kaunis runo, taitavaa kuvailua ja vertauskuvien käyttöä. Pidän todella paljon tästä runosta!