Kaikki ne tyypit rantakivikossa,
istuivat,
muistivat omassaolonsa.
Meri lauloi vietävästi, tuuli taustalla veti sooloaan.
Tänään katson heitä,ei minulle jäänyt käteen mitään,
painunlänteen taikka itään
En mitään tselläni pitää saa.
Vieläkään.
Istuit viereeni sanoit minulle
Miksi tänään tässä istuskelet,
eikö se aurinko paista huomennakin?
Sade tulee aina perässä
Ja luulen sinun tietävän syyksi että:
Et voi polttaa siltaa takanasi.
Ei saa se meitä muistamaan.
Kuinka tänään taas rantakalliot itkeesurua
meren huonoa oloa.
Sinä sait ne tänään loistamaan,nauramaan ja kukoistamaan..
Kerroit niille hieman unelmaa,
mitä ei kukaan muu elää saa.
Ei, ei ole vuoroni tänään.
Ei, et saa minua kanssasi itkemään.
On aika minun vuoroani jatkaa etelään.
Kauaksi jäi,ne kerrostalot.
seisovat,
Ei aika niillekkään anteeksi anna.
Kosteus valtaa päätä vilkkaan.
Minä istuin rantakalliolla,
samalla kun lyriikoita kirjoitan,
en itke tänään,
en ehkä huomennakaan
Se vanha mies tulikin minulle sanomaan:
Et voi polttaa siltaa takanasi.
Ei saa se meitä muistamaan.
Kuinka tänään taas rantakalliot itkeesurua
meren huonoa oloa.
Sinä sait ne tänään loistamaan,nauramaan ja kukoistamaan..
Kerroit niille hieman unelmaa,
mitä ei kukaan muu elää saa.
Ei, ei ole vuoroni tänään.
Ei, et saa minua kanssasi itkemään.
On aika minun vuoroani jatkaa etelään.
Ehkä minun on joskus aika selittää
miksi vain tähän jään...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi