Kun käännyin pois
ei ollut surua silmissä
oli kypsää kiitollisuutta
suoria ajatusnauhoja
tarina joka päättyi pisteeseen.
hetken päästä kaikki kääntyi kieroon
ikävä hilseili iholla
tippui loputtomina lastuina kantapäistä
muttei irronnut
suorat viivat huurtuivat
mieli teki kääntyä takaisin
mutta tie oli tehnyt liian monta mutkaa
kumara selkä taipuu muttei vielä katkea
kulkee hämäristä huoneista pimeämpiin
jaksaa kantaa ikävää läpi päivien
tulisi yö jona taakkani laskisin
tulisi päivä jona suru kauniiksi muistoksi kirkastuisi
tulisi luku jossa sinä olisit kuiskaus rivien välissä
sivuääniä sydämessä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runo, joka täytyi lukea muutamaan otteeseen läpi. Se on paljon sanottu, sillä hirveän usein ei näin pääse käymään.
Taitavasti kirjoitat!
en sano muuta kun että
mahtava