kaikki on samanlaista kuin ennen, mutta silti mikään ei ole kuin ennen,
jokin pieni särö kulkee taivaan halki sieluun asti,
tai siihen mitä siitä on jäljellä
käsitteet tuntuvat
käsittämättömiltä
joskus sanat paperilta lähtevät lentoon, saavat kaiken pyörimään kevyen huimauksen tavoin, mutteivat niin usein kuin ennen,
teksti puuroutuu, ja henkilöt tuntuvat latteilta, kuinka he voivat kantaa kuoleman painoa noin kevyesti, kuin kesätuulta
kun se tuntuu roudan hengitykseltä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
No huh mitkä kylmänväreet.. upeita kielikuvia, riipaisevassa runossasi.
Koskettavaa ja omaperäisen
kiehtovaa, pidän :)
"roudan hengitys", mikä kielikuva, pidin!
Hienoa raastavaa tunnelmaa.
upeaa1Kaunista:tykkäsin!
Aina ei suju. Koskettavan hienoja vertauksia.
Tykkään tästä kovasti paljon.
mielenkiintoinen!
Upeasti kuvailtu!