ei yhtään metaforia mielen ulottuvilla
ruohokenttien aavat ja
ja
sanoja hakeva mieleni
välkehtivä metsä,
siinä, marraskuun kylmyys,
hengityksen veistokset ilmassa; Dalia...
...kai?,
aivan varma ei voi koskaan olla,
muodostuvat vain hetkeksi
huimaus,
hetkenpainoinen tyhjyys ja
painottomuus painaa ihoani,
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Huigeen hieno
Hiljaa yritän muodostaa näkymää näistä pilvistä, sanoistasi ja ne tulevat alas...huokaisuttavan hyvää runoa sylin täydeltä...sanaton ;)
hieno
Taianomaisesti jää mieleen leijumaan.
Kaunis runo.
kauniisti soljuva runo, sinulla on todella kaunis tapa kirjoittaa runojasi :)
Jotenkin niin tutun tuntuinen ajatusmaisema...siitä kuinka hakee runosanoja ja metaforia. Näkee joskus vaan ei huomaa. Kunnes se muodostavat runon kuin itsestään. Tämä on kaunis.
Aika pysähtyi
tarjoten mahdollisuuden
lukea uudelleen
Pidän.
Viimeistään ajatus pysähtyi tuohon Dalin kohdalle. Hauskasti huumorilla, (surrealismia joukossa) täytetty yksityiskohta kantavana voimana runossa.