On kai jo lokakuu,
virta laittaa lehdet
kiertämään ilmassa,
kaduilla asfaltti
repeillyt,
niissä vesivanoja
kauemmas katuja
seuraavat,
autot ajavat ohitse,
lahkeissansa on hiekkaa.
Hiuksensa kihartuvat
kosteudesta,
puut tiputtavat
suuria pisaroita
takin huppuun,
bussi jymisten
kulkee ohitse,
kylmästä kangistuneet
sormet hakeutuvat taskuihin.
Pääkalloja tennareissa
kura peittänyt
puolet kuvioista,
on kylmä lokakuu,
hän on yksin.
Kasvoja erilaisia
kulkee ohitse,
kaksi ihmistä tuijottaa
hiljaa kuitenkin
kääntyvät muualle,
taivas on harmaa
pilvet tahtovat
itkeä kylmyyttä.
Kaupunki pauhaa,
hidastettuna
kaikki kulkee
omaan suuntaansa
hän seisoi paikallaan,
yksin ympärillään
vain varjoisia
vesilammikoita.
Tyhjä kaupunki kutsui kyyneleihin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
