Keltalehdet

Oli vuosi jota unohda en
kuitenkin se valoihin matkaa
ja mieleni murtuu pois,
tahdotko sinä takaisin
jos voisin sinut veisin
siihen maahan jossa
kerran asuimme, jossa syksy
kertoi elämästä.

Lasittuneet silmät
hapuillen etsin askeliamme
joita kerran askelmisimme
ilta oli kaunis, nyt muutut
olet eksynyt pois minusta
sumu kietoi hämärän verhoon,
puhtaaseen valkeuteen
me katosimme.

Kyyneleet eivät kiidä
sen maailman tahtiin
lyhdyt loistivat aaveillassa
heitit hiukset hartoiltasi
keinu keinui hiljaa,
se kirkui sen mukaan lauloin,
tuuliko enää sitä heiluttaa.

Enkelikatto satoi vettä
se tunne joka kiehui
puhtaassa sydämessä,
nousivat sydänpilvet taivaaseen
sinne ne jäivät eivät palanneet kotiin
vaikka niitä odotin.

Käpristynyt ruohikko lepää
ei tunne enää meidän askeliamme,
vain keltalehdet satavat
yksinäisyyteen.