Ei ole merta ilman maata,
sen rantaviivoista mekin olemme,
palavista metsistä joita
ei olisi jos ei sade sammuttaisi.
Ei peilikään heijasta jos
kukaan ei ole läsnä,
se tyhjänä vain yksinäisyyttään
pinnallaan kuvaisi.
Ei ole rakkautta ilman
epätoivoa, ei lämpö
kylmästä yksin erotu,
ei sokeri vailla suolaa
makealta maistu.
Siksipä meistä kumpikaan ei
ole yksinään yhtään mitään.
Selite:
Minä en ole mitään ilman sinua. Sinä et ole mitään ilman minua. Koska näin me kuulumme toisillemme.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tajuttoman ihana runo! Tykkään hyvin paljon. Tämä ei ole ns tavallinen rakkausruno vaan olet saanut siihen oman jälkesi, omat tunteesi mukaan.
"Ei ole rakkautta ilman
epätoivoa, ei lämpö
kylmästä yksin erotu,
ei sokeri vailla suolaa
makealta maistu."
Olet vanginnut runoosi kaiken alun ja lopun. Ei ole rakkautta jos ei ole epätoivoa ja vihaa, jos ei ole surua. Eikä lämmö tunnu miltään jos koskaan ei ole kylmä, tai sokeri ei ole makeaa jos ei maista joskus suolaa.
Voisi kai myös sanoa, ettei ihmiset tunnu miltään jos ei ole koskaan ollut yksin.
(Kiitos arvostelustasi.)
Tää muuten on aivan uskomattoman hyvä. :o
"ei sokeri vailla suolaa makealta maistu"
toi kohta on mun lemppari.
Wau!
Upea :O
Ihan loistavaa ^^
Suosikki heti <3
Wau, todella hieno.
Upeita vertauksia ja vastakohtia.
Mua eniten sykähdytti seuraava:
"Ei peilikään heijasta jos
kukaan ei ole läsnä,
se tyhjänä vain yksinäisyyttään
pinnallaan kuvaisi."
Niin oivaltava, nerokas :)