Outoja tunnesilmukoita,
riitautuneita koukeroita
Vaikeasti tulkittavat
kokonaisuudet tässä
päivässä ja huomenna
Voisiko se olla mahdollista?
Aivolävistys lähestyy
yksin menen tällä kertaa,
pölyiseen yksinäiseen
kellariin,
vielä minä keinun
edes takaisin nurkassa
kuiskeen tahtiin
koska muut eivät
kuule huutoja
Kaksi sormea ristissä
tunnustan sinulle
etten minä enää rukoile
Juovitetut kasvot nyt
ovat vanhat
silmiin katsomatta
elämässä jota ei enää
ole
Sinä olet väsynyt
Ja jostakin oudosta
mielijohteesta minun on
tunnustettava
etten tänään pitänyt
hänestä lainkaan.
Selite:
monista asioista
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo. Pidin tavattomasti:)