Etoo tämä jännitys
Loputtomat kiskot
ja muuttumaton maisema
Kohta se on ohi.
Milloin minusta tuli ihminen?
Kuinka poistit kovuuden ja tuskan?
Kuinka teit minusta lapsen,
avoimen ja pelokkaan?
Edessäsi olen nöyrä
Selite:
Todella keskeneräinen ja höttöinen. En hallitse ihastelurunoja. Pahoittelen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tuo ensimmäinen säe kauheasti pysäytti. Siis hieno pätkä.
jotku ihmiset muuttavat toisia ihmisiä.
mutta samalla voivat kylläkin tuhota.
hieno runo.
olet ilmaissut tämän asian tosi hyvin