mä en saa nukuttua,
jokin pitää mua valveilla,
mä yritän vain olla,
mutta mun sisällä on liian levotonta.
mun kengässä on kivi,
ja se hiertää joka askelmalla,
ahdistus on mun toinen nimi,
ja mun sydämessä on liikaa arpia.
pyörin hermostuneena sängyssäni,
paha olo painaa sisälläni,
voi kunpa tulisit mun viereen ja koskettaisit mun hiuksia,
antaisit mulle tilaisuuden jotain uutta tuntea.
mä punon hirttoköyttä kaikesta,
mitä näen, koen ja kuulen maailmalla,
ruokin mun sairaita ajatuksia,
uutisilla sodista - tai miksei myös rauhasta.
lopulta ryhdyn laskemaan lampaita,
elätellen toiveita unesta,
rukoilen hiljaa mielenrauhaa,
rukoilen jumalaa, vaikka sitä ei ole olemassakaan.
mä jauhan purkkaa kyllästymättä koskaan,
en mä kuitenkaan jaksais pitää hauskaa,
mun elämä on tässä, ei sitä voi muuttaa,
ja jos rehellisiä ollaan - en mä haluaiskaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tämäkin aivan upea <3 (:
Aivan mahtava tuo toinen säe. Etenkin sen kolmas rivi. Pidin kaikista eniten tässä runossa noista kursivoiduista kohdista. Oikein hieno runo. Se oikein ahmaisi minut mukaansa.
oo. tästäkin tykkään. :o meet kyl suosikkeihin, et voin lukee näit sun runoja viel huomenna ja ylihuomennaki.. ;P