Ei ketään,
kenelle puhuisi.
Ei ole sitä,
johon luottaisi.
Eihän sitä voi olla,
kun olen yksin.
Hyljättynä
ja vihattuna.
Ainakin minä ajattelen niin,
koulussa istun.
En yksin,
muut ovat ympärilläni.
Ei he huomaa minun tuskaani,
ei sitä surua.
He ovat niin välinpitämättömiä.
Kauhea älämölö,
jos ei kerro numeroa.
" Kummiski se on joku 9 "
aina vaa toistaa.
Se rassaa mun henkeä.
Selite:
..? Puoli totta, puoli valhetta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
