Sinä, minä ja tähtipölyä

Illan utuiseen sineen kadotaan,
huoneessa on ainoastaan sinä
ja minä
ja kourallinen tähtipölyä
taivaankannen tiimalasista.

Aika katoaa kelloista
kun kätesi koskettaa ihoani
Olen peilityyni järvi
ja sinä
valkopurjeinen laiva,
kuin joutsen

Levitä siipesi,
laskeudu lepäämään pinnalleni,
palauta väreily ja aallot
ui minuun ääriviivat ja äärettömyys

Ihoni on avaruus, meri,
Linnunrata
ja kaukaisuus
Se huutaa löytäjäänsä
-Ota minusta pois yksinäisyys
ja juota pintaani pieniä smaragdeja

Meillä on aika lainassa,
kahlittuna lasiseen purkkiin,
ja sinä, taiteilija,
maalaa ihooni avaruus tähtineen

Meillä on loputtomasti aikaa
ja vain yksi rakkaus

Elämän lakeus, aava
kuin vedessä kelluisimme
tässä hetkessä
kun sinä olet osa minua,
en ole tyhjä enää,
ja minä tahtoisin vain laulaa

Aika pysähtyy,
huokaisee ja häviää
ja huoneessa on vain sinä
ja minä
ja kourallinen tähtipölyä.