Uimaan opettelu on oikeastaan turhaa

Uimaan opettelu on oikeastaan turhaa,
sillä pinnalta
ei voi nähdä syvälle veteen

(paitsi jos vesi on kauttaaltaan kirkasta,
ja harvoinpa se on).

Isot ihmiset hukkumisen pelossaan opettavat meidät uimaan,
jottemme vajoaisi syvälle
tummiin vesiin;
käskevät mieluummin räpiköimään pinnalla
kuin kävelemään pohjassa.

Ja sitten kun on oppinut uimaan,
syvyys unohtuu, ja
kelluminen on turhankin helppoa,

niin että saattaa ihan ahdistua painaessaan pään pinnan alle,
kun maailmassa on muutakin
kuin taivaan heijastava peilipinta.

Syvällä voi nähdä sellaista
mitä ei pinnalta näe.

Kaloja. Pyöreäksi hioutuneita kiviä.
Paikan, mistä lumpeenvarret
työntyvät pohjamudan läpi
ja pinnalla puhkeavat kukkaan.

Pinnalta ei näe veden sielua
tai persoonaa,

mutta se joka uskaltaa sukeltaa syvemmälle
rikastuu pintakiiltoakin enemmän.