Astuit varmaan tuonpuoleiseenkin kuin saluunaan,
väliäkö tuolla povataanko porteissa taivaita vai helvettejä!
Muistosi seisoo silmäkulmieni ja huoneideni nurkissa
järkkymättömänä kuin kaiken väliaikaisuus
Totisesti,
enpä tiennyt mitä tehdä kanssasi,
enkä tiedä mitä tehdä ilmankaan
Kuolemalla oli kirsikkaa äänessään,
sinulla lopullisuuden itsetyytyväinen hymy
jonka hyvästelin
Ja jos kuolevaisuus
on muutakin kuin
matoja ja multaa,
kerrostuvia vuodenaikoja
Ilmoittelisit nyt välillä itsestäsi,
täällä aletaan jo olla vähän huolissaan
Selite:
Talvi ja kuolema tuli kuin ennenaikainen siemensyöksy,<br />
tokihan sitä tiesi mitä tuleman pitää,<br />
mutta että nyt jo..?
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahva ja realistinen lyyrisyydessään.
Posiitiiivinen kaipauksen sanoma!
tää on hyvä.. ;) eikä punakynäkään ihan täys enään oo