Olenko puu?
Se pieni ja hauras,
taipuisa ja sitkeä,
joka kaadettiin
sinä vuonna
kun kuu loisti
aurinkoa kirkkaampana.
Olenko ruusu?
Se kaunis ja rehevä,
piikikäs ja katkera,
joka aiheutti kipua.
Pisti piikeillään niitä,
jotka uskaltautuivat lähelle.
Olenko lumme?
Se yksinäinen ja pidetty,
vaatimaton ja lempeä,
joka kutsui luokseen
uimataidottomat lapset,
hukkumaan syvänteeseen.
~ Vai olenko sittenkin luonnon kemiallinen yhdiste, jonka kaava on kateissa?
Selite:
090207
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella onnistunut ja hieno runo. Pidin kovasti. Siirtyy samantien suosikkeihini. Hienoa pohtimista omasta itsestään. Kertakaikkisen upea!! :)
Tämä tunne on minulle tuttu. aina ei oikein tiedä mistä itse on tulossa ja mihin menossa. Mutta hyvää sanaleikkiä ja muutenkin hieno on runosi. kaunista vain! :)
Tää on hemmetin hieno! Itsensä etsimistä luonnon kautta ja sanavalinnat toimivat. Toivottavsti löysit itsesi.. :)
Hienoa pohdiskelua oman sisimmän olemuksesta ja luonteesta:)