Kaipauksen henkevä olemus,
tuhansien vuosien takainen aave,
sininen aaltoileva valon virta,
eilisen tuskan palava vesi kuivumassa,
keittiön lattialla.
Viimeinen sokaistunut kissanpentu
anelemassa huomaamattomuutta,
silmät loistaen kaipuun kyynelistä,
jotka ihminen on tälle langettanut,
auringon paisteessa.
Kuin järvet jäätyvät, silmät sulkeutuvat.
Syntyy kova kuori ja sokaistuu asioille,
joista ei edes halua tietää.
Selite:
Tekotaiteellista hömppää? :D
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
