Perhospuku

Sinä tanssit halki makuukamarini seinän
siluettisi kirkas päällä puunsyytapetin
kukkakuvioisin mekois kuin perhossiivin
ojensit mulle kätesi astraalihehkuineen
lävits taivaan repien ikkunaverhot auki
utelin täskö viel'oot, vaan kuiskit hys
viittoilit minua mukaas myötäpäivään ja
yhtäkkiä unohdin että jonaki syysiltana
kolmeko vuotta sitten sinä päätit jäädä
pois muuttolintuja pakoon pysyen takana
huoneeseeni avartuneen Atlantinmeren ja
ruusumarjapotpourrin tuoksusta nostetun
aidan. Oli painajainen hävinny aaltojen
kohinaan taakse saman tuoksun niin enää
tunsin ainoastaan sun käden laskeutuvan
olkaani. Olin turvassa hetken. Etäisyys
halkesi kun jäimme siihen hetkeen missä
sinä toivotit kauniita unia ja kosketit
minua siivelläsi. Lupasin, etten unohda
sinua koskaan ja hymyillen sinä lupasit
läsnä viel'oon, on kanssasi piirreltävä
keskenjäänyttä tarinaamme