suoja

Runoilija suruvaippa

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 13.3.2014
Viimeksi paikalla: 14.4.2024 19:02

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 
Luokseni toit

kukkia ja syleilyn,
naurusi ja hymyn.
Lämpöösi minut kutsuit
sateenvarjosi suojaan ja
lepäsimme, yötä vasten ja
hyräilit kehtolaulua

painoit kätesi olkaani ja
      kuiskit
    näkemiin, ja
  laskit kukat ne
vuoteelleni ruohoiselle,
hautakiven siimekseen
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kauniin keveästi raskaasta aiheesta.
Hienosti muotoilet lähellä ollemisen jatkuvan vaikka toinen on poistunut näiden multin päältä.
Näkökulma tavallaan raikas, haudantakaista puhetta, kuin Poella. Pidin.
Suruisan kaunis. Tätä vain lukee uudelleen ja uudelleen.
Erityisesti tuo 'näkemiin' tuo lohtua lukijallekin.
 
Noinkin voi siis rohjeta kirjoittaa: lyyrisesti, herkästi ja samalla rohkeasti.
 
Kaunis, koskettava runo.
Kuin luoja suo runonsanoman kauneuden lukijan lähelle - koskettaen - suojaan maailman pahuudelta.
Kaunis on surusi. Hyvästijättö lämmin.
Iloa surun keskellä. Tuttua.
Kaunis. lyhyesti ja ytimekkäästi, ei turhaa sanottavaa.
Hienovireinen eikä liian paljastava..
Kaunis tämäkin. ❤️ Saa kyyneleet silmiin. Niin syvää lohdutonta surua. Kaikessa kauneudessaan en toivoisi kellekään näin riipivää surua. 
Kaunis.
 

Käyttäjän kaikki runot