Kun hää jäi mun nurkkiin pyörimään,
Aattelin tää on mahollisuus.
Jos opettelen ruokaa tekemään,
hää alkaa minuu rakastaa,
ku huomaa miten kauniit verhot oon laittanu ikkunaan.
Kun heräsin unestain ja yö tuijotti takaisin.
Huusin:Pelkään!
En tiijä missä meet,et suostu kertomaan.
En tiedä missä mennään.
Päästä irti,niin voit nukahtaa.
Miten ohuelta kaikki näyttää.
Onko syän sokea vai eikö mull oo aivoja.
Mää halusin vaan rakkautta,mutta haalin huoneet täyteen itsepetosta.
Ole hyvä, elä ennää mun jauhelihakastikkeeseen kajoa.
Tästä päivästä mää syöän sen yksin
Aattelin tää on mahollisuus.
Jos opettelen ruokaa tekemään,
hää alkaa minuu rakastaa,
ku huomaa miten kauniit verhot oon laittanu ikkunaan.
Kun heräsin unestain ja yö tuijotti takaisin.
Huusin:Pelkään!
En tiijä missä meet,et suostu kertomaan.
En tiedä missä mennään.
Päästä irti,niin voit nukahtaa.
Miten ohuelta kaikki näyttää.
Onko syän sokea vai eikö mull oo aivoja.
Mää halusin vaan rakkautta,mutta haalin huoneet täyteen itsepetosta.
Ole hyvä, elä ennää mun jauhelihakastikkeeseen kajoa.
Tästä päivästä mää syöän sen yksin
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
rohkea
hyvä
koskettavan rehellistä ja arkeenkiinnittyvää
on runokerrontasi, sydänkipuineen ja ajatoiveineen
- rakkaus elää vuorovaikutuksessa, ei ilman sitä
totuus satuttaa, myös joskus pitkään odottaa ennen kuin
silmät aukeaa - rohkea runosi