Rakkaus huokaa

Runoilija pikkupuu

Onko mikään sattumaa.

Kävelet, joka askeleella rakkaus ropisee.
Kauan ennen sanoja katse minut paljastaa.
Juuri kun unohdin, ihastun uudestaan. 

Sukellan suudelmaan,
siihen kuviteltuun, yhä uudestaan. 

Sanon huomenta hiljaa,joka tavu hengittää. Meillä on tässä hetki,vaikka muut menetetään. Hymyilen vasta kun käännät pääsi pois. Silloin uskallan katsoa pidempään. Tässä lähellä kaipaan vierellesi. 
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Niin ujo, herttainen
Ilma täyttyy paljon enemmästä kuin huomaakaan ja sinä sädehdit.  Voi että pidän tuosta: 'joka tavu hengittää'. Kaunista! 
Ihmisen mieli voi olla välillä todella monimuotoinen.
 

Käyttäjän kaikki runot