Tyttö yksin peloissaan
Pimeässä huoneessaan
Miettii elämää
Sen mitättömyyttä
Miettii kuolemaa
Sen arvokkuutta
Jos vain pääsis pois
Tai edes tuska hellittäis
Antais hetken hengähtää
Silti tietää sen
Se on vain unelmaa
Ei kipu lakkaa laisinkaan
Eikä arvet umpeudukaan
Vaikka saduissa niin luvataan...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
älyttömän kaunis runo ! <3
suosikkeihin ---> !
Sanattomaksi jäin minäkin, Toi viimenen lausahdus oli täydellinen. Ikään kuin kruunasi koko runon.
Aivan mielettömän kaunis..:)
Kipu ehkä lakkaa hetkeksi, mutta tuskin siihen tottuu... Kiitos aidosta runosta.
en sano mitään pitkää värssyä, ensimmäinen adjektiivi joka tästä tuli heti mieleen, oli:
uskomattoman kaunis.<3