Unohdetut

Mulla ei ole enää tunteita sua kohtaan,
tiedän kyllä mihin ne voiskaan johtaa.
Meillä oli kivaa niin kauan ku sitä kesti,
mut entäs sen jälkee ku se kaikki lopahti,
kaikki meni täysin pieleen
ja tehtiin haavoja moneen asiaan pieneen.

Ja nyt mä oon löytänyt unelmieni miehen
ja nään meillä yhteisen tulevaisuuden,
nään yhteisen kodin ja iloiset lapset,
kuulen piirustuskynät ja askartelusakset.

Kaiken sen, mistä me ei edes puhuttu,
ei suunniteltu.
Me vaan elettiin päivä kerrallaan.

Kaikki on niin hyvin nyt,
mulla on hyvä tuuri käynyt.

Mut sit sä ajat sun autolla vastaan
ja se alkaa vääntää mun vatsaa.
Kaikki ne tunteet hetkeks palautuu,
viha ja rakkaus yhteen pakkautuu.
Siin pienessä hetkessä,
mä muistan meidät ja sun naurun,
mä muistan sut ja mun naurun,
me ei olla enää osa toistemme elämiä,
se tuntuu pahalta ja särkee sydämiä.

Ja taas mä alotan kaiken alusta,
joudun mun oman kovalevyn taas alustaa.

Poissa näkyvistä, poissa sydämestä.
Mut mitäs sitten kun taas nähdään..