Liikaa ajatuksia

Kaikki muistot hiljaa hiipii
ajatukseni saaden kiinni.

Kaikki ne hyvät hetket joita yhdessä vietettiin,
ne jotka yhdessä elettiin,
miksen muista enää niitä huonoja ja kipeitä,
niitä joiden takia vietin unettomia öitä.
Missä ne on nyt ku niitä eniten kaipaan,
jos niitä ei kohta löydy, joudun ottaa lisäaikaa.

Ehkä tää on ohimenevää, seki on mahdollista,
mut entäjos ei oo ja teen kaikest ehdollista,
alan menneisyyttä jossittelee
ja kaikkee mahdotont kuvittelee,
miettii et jos oisin tehny toisin
ja jos oisin toiminu toisin,
jättäny asioita tekemättä ja sanomatta,
ollu sua mun läheltä karkottamatta,
voisko kaikki olla yhtä hyvin ku nyt,
tuntuu et aika on pysähtynyt.

Asiat pyörii vaa kovemmin päässä,
se saa toivoo et mun pää ois jäässä,
miten näin pienee päähän
mahtuu näin paljon ajatuksia,
miten näin pienee ihmisee
mahtuu niin paljon erehdyksiä?