Muistot susta alkaa pikku hiljaa haalistuu,
mun pitäs alkaa unohtamiseen valmistautuu.
Hetken päästä en enää muista yhteisiä haaveita
ja pääsen irti viimeisistäki kahleista,
mut tässä tilanteessa sitä miettii,
et onks tää sitä mitä haluun, itken vielki,
ku muistan kaikki rumat sanat
ja valheet sekä ylitsepääsy ajat,
sä napsautit vaa sormias
ja sit oliki uus ämmä hipsuttamas sun korvia,
ja yhtäkkiä olin sulle ku kuka muu tahansa,
en enää se oma ja ainoa.
Sormes napsu pariki kertaa,
aina vaa uus ja joskus vanhaki kelpas,
kyllä mäki heti otin uuden,
mut se oli vanha ystävä joka sai uuden tilaisuuden
ja se todellaki kannatti,
koska se tuki ja lohdutti,
sillonki ku mä virheiden jälkee itkin sun perää,
toivon vaa ettei ne tunteet palaa niin vahvana enää..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi