tämä saari on vankilani
se, mitä ennen pidin tavoittelemisen arvoisena
mihin kaikessa mitä tein
pyrin, rimpuilin
nämä rannat ovat joka päivä samat
meri, aallot ja se tuoksu
huumaava
nahkakantinen vihko ja kynä
täytyy säästellä mustetta
mutta aikaa on loputtomiin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tää teksti kolahti jotenki. Aloin aattelemaan elämää sellaiselta kantilta, jahka oma päänuppi ei osaisi pohtia, ei takertuisi kaikkeen turhaan ja olisi vain yksinkertainen.
Toivottavasti se muste ei kuitenkaan lopu, kiitti runostasi!