Autiomaa

Jo kauan sitten kielsin paljon
Aloin itkeä puhdasta vettä
Rakensin siitä suojaa itselleni
Jäädytin muuria korkeammaksi
Kädet verillä hioin siihen piikkejä

Paljon myöhemmin revit silmäni auki
Hiljaa käänsit puolustustani puoliympyrän
Annan sen osoittaa väärään suuntaan
Sillä epäilen, kuka täällä ansaitsee mitäkin

Niinpä huudan nimeäsi
Mietin miten yritit sanoa
Olen tehnyt päätökseni itse
En ole vain huomannut niitä
Suljin silmäni ja jatkoin niin

Pelkään että löydät ainoan kohdan
Jossa kyyneleeni olivat liian suolaisia jäätymään
Vahvistaisin suojaani kuten ennenkin
Mutta en pysty, kestävällä ja heikolla ei näy eroa

Muutit tämän lopulliseksi
Poltit kipeitä reikiä jäähän
Ja kun hiljaa pistää juuri siihen
Nuolenkärjessä näkyy verta
Vaikka en tahtoisi, olen oppinut