Meillä oli jotain yhteistä.
Muut sanoivat, säätöä.
Elin unelmissa,
vähän hullua,
ei muita kuin sinä.
Ihastuneena hymyä ei voinut lopettaa.
Me vain, ikuisesti, onnellisina.
Uskoin kanssasi tulevaisuuteen.
Mutta,
ennen kuin mitään oli sanottu
oli aika mennyt,
oli uusi tullut,
tilalleni.
Näin ei voinut käydä.
Siihenkö se jäi?
Loppui jo keskeneräisenä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kipeää todellisuutta, kauniisti kerrottuna.
Kaunis runo ja sisältö osuu omallekin kohalle.Tämä menee suosikkeihini. Hienoa!