Mene pois

"Rakas",
minä kuiskaan
"Sinua minä rakastan."
Sinä hymyilet,
minä kuolen kataluuteeni

Kahmin eteeni kaiken,
mikä vähänkin hyvää tuo
Sen nielaisen,
sisääni imaisen
pala kerrallaan
Olen onnellinen
pala kerrallaan

Sisään itseeni,
siihen pahuuteen
minä sen hyvän lukitsen

Kun en minä tahallani,
se kuuluu tapoihin
olla olematta,
tuntematta kotia
Ja kun tuntee,
sen tahtoo
kymmenkertaisena

Siksi minä virheeni teen,
jotta kaiken näkisin,
tietäisin sekä ymmärtäisin
vielä joku päivä
ymmärrät sinäkin

Mutta siihen asti
katson vain sinua rakastavasti
Virheliikkeeni teen
etkä sinä astu askeltakaan
taakse tai eteen,
pois luotani
Se virheliike taas,
rakkaani,
on
kokonaan sinun