En ehkä ole,
niin kuin olin
tai ole ollut,
niin kuin sopii
mutta aitona sirpaleena
silmiä koskaan sulkematta kulkenut
Totuudesta puhtauteen
vie niin moni väärä tie
Etten puhtainta enää löytänytkään
kun eksyin reitiltä,
en toista poskea enää osannutkaan kääntää
Tunsin muutaman,
joka vuolaana purona puhtaana
jokaiseen aamuun nousi
paljasjalkainen, järjestelmällinen
ei sopinutkaan minun maailmaani
Käänsin katseeni
Tähdätessäni oikeaan ja vasempaan
en erottanut enää kumpaakaan
Oli vain se,
mitä oli ja on ollut
eikä sitäkään edes puoliksi
Tämä luku tulee päätökseen
enkä edelleenkään
ole miettinyt tavuakaan
tai ymmärtänyt yhtään enempää
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
