Hän saarnaa rakkaudesta, ikävästä, kaipuusta
tuntemattomille, tunteettomille, tavoittamattomille.
Hän puhuu kieltään, jota ymmärrä ei monikaan,
koodia, jota murtaa en voi.
Hän elää laboratoriossa, majakassa, palatsissa,
kalliiden koneiden keskellä.
Hän testaa teoriaansa elämästään,
ei eläimillä, ihmisillä, sydämillä.
Hän valitsee kaniininsa kesyt, kauniit, ne
huumaa, hurmaa, vangitsee,
Hän ei tunne, vaan jos tuntee
se on ylemmyyttä, ei ihmisyyttä.
Miksi sinut valitsin, sitä tiedä en,
uhriksi silti suostu mä en.
Se jokin oli meillä, kävi kynnyksellä,
katsoi tyhjiin silmiin ja poistui.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
paljon yksittäisiä sanoja mutta näköjään hyvin käytettynä sekin toimii. Taitavaa sanon minä!