En tahdo enää turhia sanoja
lausuttuja, kirjoitettuja,
onnen huipulla kuiskattuja.
En tahdo enää katseita kuumia,
laskelmoituja, ohjelmoituja,
vastineen toivossa annettuja.
Tahdon kätesi sormieni lomaan,
kiedottuna, karheana,
kuin epähuomiossa solmittuna.
Otan sinut ihminen viereeni,
rinnalleni, kainalooni,
elämäni aarrekartalle avattuna.
Selite:
Tein pari vuotta sitten elämäni aarrekartan. Haluaisin löytää sen keskipisteen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienoa kerrontaa!
Voi.. jotenkin soma. Menin vähän hämilleni tästä runosta, mutta mielestäni se on jotenkin oikein soma.