Savuinen ilmatila vallitsee
maanantaita näkyvämmin
tiedäthän rakas
mitä on vierastaa itseään
Maailman ja itseni välillä
helvetin monta eilistä
välttelen yhä peilikuvia
Tiedäthän rakas
mitä on vierastaa
Itseään
on niin vaikea rakastaa
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Rautakantele | Rikki meni kumpikin | 13.1.2008 | 4 | Runo |
| Rautakantele | Tajunnut tämän kaiken | 13.1.2008 | 12 | Runo |
| Rautakantele | Melkein on aamu | 28.2.2007 | 3 | Runo |
| Rautakantele | Eilispäivän Eestiä | 28.2.2007 | 5 | Runo |
| Rautakantele | Tunteiden törmäyskohtia | 27.2.2007 | 5 | Runo |
| Rautakantele | Lautaro muuttaa Italiaan | 13.2.2007 | 3 | Runo |
| Rautakantele | Ole sinä meidän tuleva | 6.2.2007 | 7 | Runo |
| Rautakantele | Menestyksen menneisyys | 23.1.2007 | 7 | Runo |
| Rautakantele | Junat kulkevat takaperin | 22.1.2007 | 2 | Runo |
| Rautakantele | Taustamusiikkina Rytmiä | 17.1.2007 | 3 | Runo |
Kommentit
Tästä pidän tolkuttoman paljon, mutta en osaa sanoa, miksi. Voi johtua yleisestä vaikutelmasta tai jostakin. Yleistä vaikutelmaa luovat jotkut valitsemasi sanat ja ilmaisut, mutta yksikään niistä erillään ei tunnu varsinaiselta tärpiltä. Hassua.
"Maailman ja itseni välillä helvetin monta eilistä.." No johan, upeata, kerrassaan, koko runo.
"tiedäthän rakas mitä on vierastaa itseään" on aivan mahtavasti sanottu.ihanan haikea tunnelma valtaa mieleni.en voi kuin ihailla...:)
Pidin erityisesti siitä, miten olet tässä käyttänyt säkeitä 'vierastaa'-sanan ympärillä. " tiedäthän rakas / mitä on vierastaa itseään ------ Tiedäthän rakas / mitä on vierasta /// Itseään'
Näin lyhyessä tekstissä voisi helposti tuntua turhalta toistolta. Mutta tässä se toimii ja raaputtelee lukijan mielenpintaa oivalluksiin.
Selailin myös muita tekstejäsi, ja se mitä tähän mennessä ehdin nähdä teki vaikutuksen. Säkeesi ja ajatuksesi ovat mielestäni tuoreita, sanavalintasi kiehtovia.
Kiitoksia!
Kyllä on herkkää.
Mielestäni upean kekseliästä on käyttää sanaa vierastaa runossa, sillä se antaa vielä mystisemman salaperäisen kellon kilkatuksen teokseen.
Otsikko on juuri sopivan vaikea, että lukijan ajatukset ovat rullalla, mutta hyvin.
Ikäänkuin runo hakisi vahvempaansa, sanoihinsa. Hyvä teos.
Synkkää ja melankolista tekstiä pukkaa...ja kuitenkin tässä on jotain hyvin kaunista. Toisen tuoma turva; se se on! Monta sanaahan runoosi syntyi sittenkin! Kaunista.
kaunis tosiaan,
ja koskettava.
pidän tämän tunnelmasta