Kylmänkehrä
Niin outoa on, kun radio ilmoitti vuoden vaihtuneen
uuteen ja menneen haihtuneen.
Ja aina vaan sota jatkuu, Eeden roihuaa.
Vain äänesi eetterissä minut johdattaa
monumentiksi torin laitaan, missä pakkanen kiristyy
ja pulunpaskat pilkaksi jäätyneet on mun otsaluussa.
Kiviveistokset kohmettuneet täällä vartaloitansa myy
ja omatkin sanani viisaita olla voi ainoastaan,
ainoastaan sun suussa.
Niin outoa on, kun kylmänkehrä kalloon puolautuu,
tahtois vain olla joku muu.
Ja aina vaan unet vievät uuteen eiliseen
eikä ainookaan aivosolu tiedä, minne meen
yksin jääneenä maailmassa, missä pakkanen kiristyy,
kun kesä kuolee ja viime pääsky on pois jo liitänyt.
Mutta hetkeksi mielenrauhaan on jossain oltava syy,
sillä kaikki pelkoni turhaa on, jos et vain mee,
et vain mee pois siitä nyt.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi