Tuuli on kylmä, mut karavaani kulkee,
piskit murisee, mä tallaan vaan.
Kengät on kannoista kasvaneet kiinni,
eikä ne irtoa kulumallakaan.
Seinillä sanoja, ne myrkkyä syytää.
En pure, en niele, en sanojasi syö.
Verta kai särvin, on suussani maku,
mutta minkä, en näe, kun aina on yö.
Tää on rautaa! Tää on pahaa rautaa:
paha rauta leikkaa ihmislihaa.
Rautaa! Tää on täyttä rautaa:
ruosteista rakkautta, raudan vihaa.
Puhuri on polttava, piruparat piirissä
parkuu kun ei suunvuoroa saa.
Loitolla loimuaa luurankohormi,
mut minä vain nauran, kun naurattaa.
Tää on rautaa! Tää on pahaa rautaa:
paha rauta leikkaa ihmislihaa.
Rautaa! Tää on täyttä rautaa:
ruosteista rakkautta, raudan vihaa.
Tyyni on tanner ja vaikenee varjot.
Savujen seassa voi saalistaa.
Kynteni teroitan, mut luinen se ei oo.
Se on jotain hammasta purevampaa.
Tää on rautaa! Tää on pahaa rautaa:
paha rauta leikkaa ihmislihaa.
Rautaa! Tää on täyttä rautaa:
ruosteista rakkautta, raudan vihaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vhvat sanat.Hyvin kirjoitettu.