Niin nousen kevään enenevään aurinkoon.
Jääkynnet kuristuksen kirvoittaa.
Taas tuoksu uhkee ilmaan puhkee ja kanssas oon,
kunhan laulupuumme alta kuivuu maa.
Siellä tapaamme kuin ennenkin:
pois huolemme nuo
tänään juo!
Huomenna jo tuuli tuudittaa saa.
Tähän vieretysten kelpaa nukahtaa.
Kun päästään kesään, laulamme sään lämpöisen.
Mehän lehtiä vain oomme laulupuun.
Aina nähdessämme viherrämme riemuiten,
kuin tietäis sanat syntyyn salattuun.
Taas tapaamme - se hurman henki
lauluksi luo!
Tänään juo!
Huomenna jo tuuli tuivertaa saa.
Pian kesän rippeet routa rusentaa.
Me vanhenemme, mutta emme kuihdu niin,
tai lakastu ei laulu ainakaan.
Lyö sanat ainiaan sävelpainiaan lauseisiin,
ja aina joku sortuu soittamaan.
Mekin tapaamme niin kauan vain,
kuin kohtalo suo.
Tänään juo!
Huomenna jo tuuli vierittää pää-
kallot pois. Ei meistä muuta jää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi