Tuska osaa olla todella somaa, jos ei mielestään saa pois toisen omaa.
Voi, kunpa asiat olisivat toisin, huokaisee syvään,
ja vain hänen oma olla voisin...
Haaveileva katse kauas jonnekin...
Suurta hulluutta tämä kaikki on vaan pienen ihmisen, joka haaveissaan tekee retken kaikkein kauneimman, kanssa ihmisistä rakkaimman.
Kävellessäni kylillä, en voi olla miettimättä miltä tuntuisi olla hänen lämpimässä sylissä.
Viima lyö kasvoihin kulkiessani eteenpäin, mutten sitä huomaa, vaan ainoastaan yritän piilottaa muilta sydämeni sykkeen, joka tuntuu paljastavan kaiken, vaikken sanoisi kenellekään sanaakaan...
Sen kiihtyneen jyskeen tunnen vielä senkin jälkeen kun sydämeni on rauhoittunut.
Hän saa vereni virtaamaan suonissani ennätys vauhtia ja poskeni punoitus ikävä kyllä tuo sen kaiken ilmi paremmin kuin sydämeni äänet, jotka itse niin selvästi kuulen...
Ja ne sykkii vain hänelle.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
elävä runo todellisuuden ympäristöstä.. kokenut nuorena samoja tunteita ja kosketti kun haaveet ovat pakosta jääneet siksi,, mutta elämä opettaa ajan kanssa myös erottamaan nämä varatut ja kunnioittamaan niitä,, vain käytäntö on vaikeaa jos tuo tunne tulee.. (e i miulle koska opin jo aikoinaan hallitsee itseni) kiva elämästä kertova runo
elävä runo todellisuuden ympäristöstä.. kokenut nuorena samoja tunteita ja kosketti kun haaveet ovat pakosta jääneet siksi,, mutta elämä opettaa ajan kanssa myös erottamaan nämä varatut ja kunnioittamaan niitä,, vain käytäntö on vaikeaa jos tuo tunne tulee.. (e i miulle koska opin jo aikoinaan hallitsee itseni) kiva elämästä kertova runo