Jalkapohjiani paleltaa, kehossani tunnen kylmän viiman joka kulkee pitkin kehoani jättäen ihoni kananlihalle ja saaden sen värisemään ja tärisemään kylmästä.
Sinun lämmin kätesi omassani lämmittää kättäni sekä mieltäni, tuntuu hyvältä tuntea kätesi omassani. Kun hymyilet minulle on kuin auringon säteet osuisivat sydämeeni sitä lämmittäen.
Sinun sylisi...
Sitä muistelen kaivaten sen lämpöön ja turvaan. Sinne palaan aina uudestaan ja uudestaan, sillä sinun rakkautesi on kuin suojaava peitto ympärilläni johon haluan kietoutua.
Ja sinun käsivartesi ympärilläni, sinun kehosi vasten omaani saa kaiken kylmän väistymään luotani ja sen sijaan minut täyttää lämpö joka leviää joka puolelle kehoani kuin tulen lailla polttaen ja saaden sydämeni sinulle roihuamaan.
Tule luokseni! Ja jää lähelleni lämmittämään.
Sytytä Minut Sinulle Palamaan Ja Palakoon Lempemme Tuli Nyt Ja Ikuisesti.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ikävä lämpöä. Hieno runo, kiitos tästä. :)