Elämän inhimillisyyttä elossa pitävä
rakkauden Golf-virta on jäätynyt
Vedän villapaitaa
sydämeni ylle
hätäisenä ja peloissani
Vihaa hohkaavien jäälohkareiden kelluessa
Epätoivon vesien synkällä pinnalla
näen kaukana rantaviivan
ja kuulen huutoja,
jotka melkein tunnistan
Kylmä vesi salpaa kaiken minussa,
räpiköin kohti pelastusta
kuullen korvissani
Lannistuksen
ja
Toivon
laulun,
ymmärtäen pienen palasen
elämisen raskaudesta.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mukava että olet taas julkaissut runoja täälläkin meidän iloksemme. Kirjoitat tunteista rehellisesti ja elävästi. Jokainen runo on kuin askel elämässä, joskus kipeäkin, mutta kuitenkin kohti viisaampaa ja kypsempää huomista.
Mukava että olet taas julkaissut runoja täälläkin meidän iloksemme. Kirjoitat tunteista rehellisesti ja elävästi. Jokainen runo on kuin askel elämässä, joskus kipeäkin, mutta kuitenkin kohti viisaampaa ja kypsempää huomista.