Paljaat puut kurkottelevat oksillaan kohti minua.
Harmaat pilvet pudottelevat kyyneleitään nenälleni.
Kaiken järjen mukaan minun pitäisi olla syvällä syysmasennuksen kourissa.
Mutta ei sotketa järkeä tähän!
Sydämessäni kasvaa hento keväinen ruoho ja linnut laulaa säveltään korvissani.
Tahtoisin juoksennella paljain jaloin puiston halki ja hymyillä vastaantulijoille.
Mutta ei se sovi, eihän syksyllä voi katsella maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi.
Selite:
yöllistä tajunnan virtaa....
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kyllä syksyisin voi törmätä ihmeellisiin hetkiin, kun maailma pysähtyy viimeisen sudenkorennon siiven pyrähdyksiin.
Oon käynyt lukemassa tän monta kertaa... Tässä on jotain mistä pidän. Alku on loistava ja muutenkin, kyllä koko kokonaisuus hieno..
On se kummallista ettei koskaan syksyisin saisi katsoa maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi.. mut maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Ja poikkeukset vahvistaa säännöt, joten senkus katsellaan vaaleankin punaisten lasien läpi jos huvittaa :)