Yksi, kaksi, kolme....
Mielessäni palaan lapsuuden päiviin.
Neljä, viisi, kuusi....
Näen itseni pomppimassa kiveltä toiselle.
Keittiö, olohuone,makuuhuone...
Jokaisella on oma paikkansa leikissäni.
Muistojeni lokeroissa,
siellä kannan niitä, kiviä, mukanani.
Ei, eivät ne ole raskaita kantaa
Ne ovat keveitä,
koska muistot niistä ovat onnellisia.
Pienenä tyttönä kiipesin isolle kivelle
ja tunsin olevani turvassa.
Kiveltä näin kauaksi, suureen maailmaan,
mutta ei näky minua pelottanut!
Sillä tiesin,
että allani on turvallinen perusta
ja joku päivä siipeni ovat tarpeeksi
vahvat kannattelemaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kolahti tuoreeseen äitiin. Hieno teksti. Hyvää syntymäpäivää:)
Lapsuuden onnellinen tunnelma välittyy hienosta runostasi
Tosi kaunis ja aito... Ja kun lukee tuon ensimmäisen Muisto -runon jälkeen, niin ei voi sanoa muuta kuin että upeita runoja :)
Kaunis ja herkkä runo.
Kaunista ja koskettavaa kuvausta lapsuuden onnellisesta maailmasta! Hyvä lapsuus on kantava voima elämässä! Hyvää syntymäpäivää!
kerrassaan ihana runo.
herkkä ja kaunis,pidän tästä.
Onnea syntymäpäivänäsi.