Pilven reunalla
istuen, jalkojansa
heiluttaen
Maailmaa katsoo hän
kurjuutta, ja ikävän
Katto päällä, Telluksen
tukehduttaa ihmisen
Aurinko, niin lämmittää
saasteet kaikki, jos häviää
Piiput kaikki kiinni saa
ilmaa saatas, raikkaampaa
Auringon kanssa hymyillään
kun Tellus, saisi hengittää
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vihreä ihminen kiittää tästä!
Runoilet suoraan sydämeeni..
tykkäsin runon tunelmasta
kirjoitus tyyli oli luotu hienosti
hyvä runo
Erittäin hieno runo! Selkeästi pyrit kasvihuoneilmiötä vastaan. :)
~ Niinpä kukapa ei haluisi raikasta ilmaa
hengittää, puhutteleva hieno on runosi ~
Ehkä runossasi on hieman lapsenomainen näkökanta? Miulle tulee tästä mieleeni lapsilleni lukema kirja Elli-Enkelistä, joka sai pieniä tehtäviä maan päällä suoritettavaksi. Tämä runosi aihe on suurempi. Ajatus on hyvä.
Kantaaottava, kiintoisa runo ilman saastumisesta.
Todellakin lapsenomainen runo ajankohtaisesta aiheesta :)
ihanaa sanojen leikkimistä/riimittelyä!!! tykkään :)
Tää on aivan ihana ja tosi elämästä. Ikävä tosiasiahan se on että maailma on saasteen peitossa.