Meren hiljaisuus
sykkien, kun sydän
huokaa tuulien
Kai sen huomata sain
kun rauhaa rannalta
hain
Meri tyyneenä on
ja kivi hiomaton
Seison rannalla vain
katson merelle
päin
kaukana seilailee
näin
Minne kulkeekaan
hän
jota ikäviin mä
jäin
Myrsky rikkoiki sen
meren hiljaisuuden
Antaa tuulten
tuulla
enään voikkaan mä
kuulla
äänen rauhallisen
johon uskonut en
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
meren rauhoittava vaikutus on kyllä loistava. itse pidän merestä paljon. hyvää tekstiä kaiken kaikkiaan. tätä on mukava lukea.
Merellä on monet kasvot. Koskettavan haikea runo.
Kauniisti kuvaat merta, joka voi olla niin monin tavoin kaunis, pelottava, rauhoittava, haaveisiin kujettava....."Meri tyynenä on ja kivi hiomaton" on hyvin kaunis kohta runossasi.
~ Äärimäisen rauhallinen tunnelma mitä itse hain
sieltä lomaltani, kiitos tästä upesta runosta ~
Merellä on niin monta ääntä. Tuulia hiljaisia, myrskyjä huutavia. Runosi on niin kaunis ja antaa kaipuun merelle.
meren rauhoittava vaikutus on kyllä loistava. itse pidän merestä paljon. hyvää tekstiä kaiken kaikkiaan. tätä on mukava lukea.
Merellä on monet kasvot. Koskettavan haikea runo.
Kauniisti kuvaat merta, joka voi olla niin monin tavoin kaunis, pelottava, rauhoittava, haaveisiin kujettava....."Meri tyynenä on ja kivi hiomaton" on hyvin kaunis kohta runossasi.
~ Äärimäisen rauhallinen tunnelma mitä itse hain
sieltä lomaltani, kiitos tästä upesta runosta ~
Merellä on niin monta ääntä. Tuulia hiljaisia, myrskyjä huutavia. Runosi on niin kaunis ja antaa kaipuun merelle.