Se valkoinen vuori
mistä äänen kuulit
vuori joka nousee
pilviä kohti
Muistatko siinä
valkosessa kohdassa
pienen kukkasen
jonka poimit
Se oli ainoa kukka
mikä elonsa näytti
puhdas ja viaton
ei niitä joka paikassa
kasva eikä näy
Kukka, oli omalaatuinen
halu repiä ylös vuorten
suojelusta
Samalla tuhoutui
kukkanen joka
loisteensa näytti
Kadotti elonsa
omistamisen halu
yksinään, piilossa
näkymättömänä
toisilta
Mikä juurta myöten
revitään ei enään
eloa näytä
Anna kaikkien kukkien
kukkia vapaana
sillä sinunki silmille
kaunista katseltavaa
Mikä vapaana elää
sitä sidota ei voi
Omistamisen halu
on paha halu
Rakkaudella kukkii
perunatkin
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Viisautta kasvaa runossasi. Meistä varmasti jokainen on joskus elämänsä aikana nähnyt tuon ihmeellisen näyn: kukan kasvavan kallionkolossa, asfaltin raosta tai jossain muussa yhtä uskomattomassa paikassa ~yhtä uskomattoman sitkeästi. Tuota kukkaa...oli sitten kyse rakkaudesta, kasvusta tai jostakin muusta ~ei tule poimittavan tahi tallattavan.
(Mie ehkä hiukan lyhentäisin tätä
Kaunis ja herkkä runo, koskaan ei pidä repiä juurineen juuriltaan ... tämä on todella hieno ja oikea tapa ... jos juurensa menettää, ei ole elämää...
Näin on hyvä, että on juuret ja että elää ...
Kiitos tästä, pidän kovasti :)
Mielenkiintoinen jaottelu runossasi.
Täynnä kuin sananparsia, joista kehittyy kokonaisuus.
Kukat kauneimmillaan ovat kasvupaikoillaan...jos ne juurineen irti repii, niin ei ainakaan luonnonkukkia seuraavana kesänä nouse...paitsi niitä kukkia, jotka lisääntyvät siemenistä. Todella kauniin ja puhuttelevaisen runon kirjoitit ja tätä voi vertauskuvallisesti ajatella ihmiselonkin suhteen. Ahneus tuhoaa niin paljon kaunista niin luonnossa kuin ihmisessäkin.
Syvällinen valloittava runo. Omilta juuriltaan rikkirevitty ja siirretty helposti lakastuu. Runon viisaat sanat kuvaavat niin luonnonkukkia kuin henkilöitä, jotka joutuvat muuttamaan väkisin kuten pakolaiset. Omistaa emme voi luonnonvaraisia luontokappaleita emmekä läheisiämme kuten esim. lapsiamme.
Runosi on lukunautinto, vaikuttavan kaunis kokonaisuus.
hienoja sanan parsia runossasi :)
Kaunista luontokuvausta ja syvällisiä ajatuksia vapaudesta. Rakkaus ei ole omistamista, vaan
vaalimista ja hellimistä että toinen ei halua pois.
Hyvin kaunis ja vertauskuvallinen runo. Tuli mieleeni parisuhde, omistamisen halu on paha halu. Kiitos tästä!
~ Luen tästä rakkautta jota ei saa kahlita
vaan rakkaus pitää saada olla vapaa myös
parisuhteessa, ilman että toinen olisi mustis
todella viisas runo ja kivoja vertaus kuvia ~