Muistan kun viimeksi
heräsin vierestä miehen
tumman tatuoidun.
Kirosin itseäni ja heikkouttani.
Mikä siinä on että itseään ei voi hillitä?
Mukavan illan jälkeen kotiin mennä.
Niin kuin ystävät yleensä toimii.
Miksi me ei toimita?
Mikä siinä on että pitää liian
pitkälle aina mennä?
Katson miestä vieressäni nukkuvaa.
Huokaan syvään.
En voi sille mitään mutta ulkomuodoltaan ja
olemukseltaan hän minua kiehtoo.
Loppuuko tämä koskaan?
Elämässäni hänet haluan pitää mutta
Vain ystävänä.
Onnistuukohan se koskaan?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kyllä se onnistuu kun pidät itsesi vahvana moni hyvä ystävyys on liian pitkälle mentyään tuhoutunut.
Hänestä on ainakin tullut muusasi. Luin runojasi, suurta tunnetta ja latausta ovat täynnä. Toivottavasti sydämesi ristiriitaisuudet aikoinaan helpottavat.
Syvällistä, rakkaudessa ei voi koskaan mennä liian pitkälle, vain perille asti! Kiitos runostasi!