Päästä varpaisiin musta.
Kasvojen suojana musta huivi
ja silmillä mustat aurinkolasit.
Pyörä matalasti muristen hän
saapui pihaan.
Näytti ihan ranta ryöväriltä.
Sammutti pyörän otti lasit silmiltään
ja veti huivin alas.
Mielessäni huokaisin kun hänen
kasvot paljastuivat huivin alta.
Kuinka hyvältä hän näyttikään taas.
Ystävällinen hymy huulilla.
Käänsin pääni pois ja katselin
ohi kulkevia autoja.
Mielessäni ajattelin
“Vahva ole vahva”
Lasit päähän, huivi kasvoille
hän istui pyöränsä päälle ja
poistui kättään heilauttaen.
Kaukaa vielä kuului pyörän
ihana murahtelu.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oi mitä kamppailua omien tunteidensa kanssa.
Tunteiden kuohu vahvana tässä runossasi. Ihan kihelmöivää, kaipaavaa. Saa lukijan huokaamaan ja toivomaan, että jaksaisit pitää päätöksesi ja samalla sydän sykkyrällä miettii, entä jos sittenkin olisit? Nuo viimeiset kaksi riviä, oih...mieleenjäävää! *Kiittää*