yhdellä jalalla seisoen
olen kyydissä
Kevättulvat ovat jälleen tulossa
Minä odotan saavani tulvia niiden kanssa
Minä odotan vesien nousuja ja laskuja
Tätä on olla ihminen
osana luonnonkiertoa
Kyyneleeni juon suoraan poskilta,
sumusta sekoitan niihin luonnon herkkyyttä
Minä seilaan tätä tuttua jokea
vastavirrassa
Melon kohti peltoa,
jonne jätin saappaani lapsena.
Melon voimieni edestä
sillä kevät on pian täällä
enkä tahdo nähdä saappaideni kasvavan vanhaa viljaa
Matkaa tehdessä lohdutan itseäni perille pääsystä
ja kun näen rannan,
nousen ylös ja astun väsyneillä jaloillani multaan
Käyn hakemassa puoliksi uponneet
lapsen kokoa olevat kenkäni
ja laskeudun takaisin veteen
ilman venettä
Antautuen aalloille kevyenä
virran kuljettaa
tällä kertaa myötä virtaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
vahvuutta
upeaa